Koillismaa

"Selkosen hiljaisuus oli painostava. Mies, joka taivalsi kävellen tietä, kuuli vain omien askeltensa parkaisevat narskahdukset. Joskus sentään räiskähtivät myös tienvarren puissa kiristyvän pakkasen paukut. Kuu oli kiivennyt korkealle. Sen punertavan keltainen kehä ei ollut tänä iltana vähääkään vääntynyt tai muotopuoli. Oli kirkasta. Suorastaan aavemaisen valoisaa." Näin kuvailee Kalle Päätalo Koillismaan selkoseen saapuvan miehen matkantekoa kylmänä pakkasiltana. Tuntematon mies on lähtenyt kotoaan Tampereelta pakoon pulavuosia ja entistä elämäänsä. Edessä on outo ja ankara Koillismaa ja sen mieleenpainuvat ihmiset. Eletään 1930-lukua levottoman luonnon keskellä, jossa selkosen paine vaikuttaa jokaisen romaanin henkilön elämään. Se ei tunne kohtuutta eikä keskitietä vaan ajaa ihmisen äärimmäisyydestä toiseen: uskonnollisesta hurmoksesta raakaan väkivaltaan, herkästä tunteellisuudesta piittaamattomaan karuuteen.